Niko Aleksanteri Kauko Kirjoituksia itsenäisen Suomen puolesta

EU-Suomi harjoittaa taas reunavaltiopolitiikkaa

1920-luvun alkupuolella Suomi harjoitti reunavaltiopolitiikkaa, joka sisällöllisesti tarkoitti sitä, että pyrittiin Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kanssa sotilaalliseen yhteistoimintaan. Tämä reunavaltiopolitiikka oli suunnattu Neuvosto-Venäjää vastaan ja sen ajateltiin olevan tehokasta kommunismin uhan patoamiseen.

Reunavaltiopolitiikka oli aikansa tuote ja se olikin jälkeenpäin ajateltuna Suomen kohdalta hyvin ymmärrettävää ulkopolitiikkaa, sillä olimmehan juuri  itsenäistynyt valtio, joka oli käynyt verisen sisällissodan ja naapurivaltiona meillä oli täysin uudenlaisen ja meille vihamielisen yhteiskuntamallin ja ideologian omaava Neuvostoliitto, jonka johto tähtäsi maailmanvallankumoukseen sekä kapitalistisen systeemin kumoamiseen.

Suomella ei myöskään kansakuntana ollut vielä sitä historiallista kokemusta, joka olisi opettanut miten me itsenäisenä maana parhaiten tämän suuren ja tuntemattoman naapurin kanssa pärjäisimme. 

Vastikään itsenäistynyt Suomi hakikin vielä silloin paikkaansa maailman kansakuntien joukossa. Elettiin aikaa, jota leimasi ideologioiden vahva vastakkainasettelu ja Suomen ulkopoliittinen kokemus oli vielä heikkoa valtiollisen itsenäisyytemme lyhyen historian takia.

Mutta se, että Suomi on nyt, 2010-luvulla osana EU:n yhtä ulkopolitiikkaa, ajettu uudelleen toteuttamaan tätä reunavaltiopolitiikkaa kaikkien niiden historiallisten kokemusten jälkeen mitä meillä on, on täysin käsittämätöntä, lyhytnäköistä sekä todella typerää. 

Venäjän kohdalla kaikki se mitä me olemme ulko-, turvallisuus- ja geopolitiikasta historiamme aikana oppineet, on  EU-Suomessa sivuutettu, ja samoja ulkopoliittisia virheitä on alettu tekemään uudelleen. Ja joka ei opi virheistään, on tuomittu toistamaan niitä sekä kärsimään niiden karvaista seurauksista.

 

Suomen ei tule antautua muiden etuvartioksi

Reunavaltiopolitiikkahan Suomen kohdalla lähtee siitä ajatuksessa, että meidän on yhdessä asetuttava Venäjää vastaan sen muiden rajanaapureiden kanssa ja yritettävä rakentaa niiden kanssa liittoa, joka on venäjävastainen.

Tässä koko ajattelussa on jo heti se virhe, että ikään kuin meidän suomalaisten olisi keskitettävä omat resurssimme ja poliittinen toimintamme kansakuntana siihen, että toimimme aina kulloisessakin historiallisessa tilanteessa automaattisesti Venäjää vastaan vaikka se ei olisi omien etujemme mukaista.

Tästä meille vahingollisesta ja erittäin kalliiksi käyvästä ajattelutavasta olisi päästävä kokonaan eroon.

Suomen ja suomalaisten tehtävä tässä maailmassa ei ole olla mikään läntinen etuvartio Venäjää vastaan, joka toimii muiden suurvaltojen taikka Venäjän kanssa huonoissa väleissä olevien valtioiden eteen työnnettynä tukialueena.

Tälläiseen avuttoman ja tahdottoman moukan rooliin alistuminen suurvaltojen strategisissa shakkipeleissä on Suomelle äärimmäisen vaarallista ja Suomi onkin lähes koko historiansa ajan kärsinyt juuri tästä.

 

Jokainen valtio on vastuussa omasta ulkopolitiikastaan

Toiseksi meidän kansallinen tehtävämme ei ole liittoutua muiden Venäjän reunavaltioiden kanssa Venäjää vastaan ja samalla kantaa näiden muiden valtioiden omia ulkopoliittisia ja historiallisia virheitä omassa niskassamme.

Monien Venäjän reunavaltioiden omat traumat ja historialliset kokemukset ovat leimanneet ja yhä nykyään leimaavat niiden ulkopolitiikkaa siten, että niiden ulkopolitiikasta on tullut katkeruuden ja tunteiden värittämää, joka tietysti ulkopoliittisessa toiminnassa on mitä vakavin virhe.

Monet Venäjän kanssa rajaa omaavat valtiot harjoittavat ulkopolitiikkansa siten, että jännitteitä, joita niiden ja Venäjän välillä on, ei lainkaan pyritä liennyttämään vaan monesti jopa provosoimaan ja lisäämään. Ja kun Venäjä käyttäytyy myös samalla tavalla, niin negatiivinen molempien osapuolten ruokkima kierre on valmis.

Kun menetellään näin ja samalla rakennetaan omaa turvallisuutta sellaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kautta, joka ei nojaudu näiden valtioiden omaan voimaan ja joka on suunnattu Venäjää vastaan, niin tämä takaa sen, että nämä valtiot tulevat säilyttämään vaikeat ja konfliktinarat suhteet Venäjän kanssa myös tulevaisuudessa.

Suomen ei missään tapauksessa tulisi kuulua tähän typerysten kerhoon, vaikka meitä kuinka yritettäisiin tähän asemaan painostaa ja syyllistää.


Kateus aiheuttaa syyllistämistä

Monet näistä reunavaltioista ovat Suomelle kateellisia, koska olemme oman historiamme aikana osoittaneet, että Venäjän kanssa voi tulla toimeen ja pienikin valtio voi rakentaa luottamukselliset ja molempia hyödyttävät suhteet Venäjän kanssa vaikka olisikin sen naapurivaltio.

Ovelasti syyllistäen meille suomalaisille yritetään sovittaa häpeän viittaa suomettumisen ajalta muiden reunavaltioiden taholta, koska ne ovat luultavasti kateellisia siitä miten hyvin Suomi menestyi  sotilaallisesti Neuvostoliittoa vastaan käydyissä sodissa, sekä siitä miten hienosti Suomi sotien jälkeen hoiti ulkopolitiikkaansa Neuvostoliiton kanssa. 

Kateuden ja epäonnistumisen tunteita niissä syntyy siitä, että Suomi osasi rakentaa menestykselliset ja syvät, molemmille edulliset naapurisuhteet Neuvostoliittoon samalla säilyttäen itsenäisyytensä ja oman yhteiskuntamallinsa.

Siksi suomettumisen politiikkaa pyritään esittämään meille sellaisessa valossa, että meidän olisi syytä kansallisesti hävetä sitä. Sitten tätä häpeän tunnetta käytetään hyväksi siten, että meitä pyritään painostamaan ottamaan osaa muiden reunavaltioiden omaan nykyiseen tunteiden ja katkeruuden värittämään ulkopolitiikkaan Venäjää vastaan, ikään kuin hyvittääkseemme niille suomettumisen ajan onnistumistamme.

Ja EU-Suomen johto toimii valitettavasti siten, että se ei itsenäisen Suomen tapaan enää rakenna rauhaa tai pyri todella liennyttämään kansainvälistä tilannetta, vaan sen ulkopolitiikasta on tullut sisällöltään juuri sellaista kuin nämä muut traumatisoituneet reunavaltiot sen haluavat olevan.

Näin Suomen ulkopolitiikka on alistettu palvelemaan toisten valtioiden ulkopolitiikkaa, joka ei ole millään tavalla meidän etujemme mukaista. Mitään typerämpää ei valtio ulkopolitiikassaan voi tehdä.


Ulkopolitiikka ei ole nollasummapeliä

Ulkopolitiikka kun ei ole nollasummapeliä ja tätä yksinkertaista totuutta tuntuu olevan äärimmäisen vaikea nykyisten ulkopolitiikan tekijöiden keskuudessa sisäistää. Luodessamme hyviä suhteita toiseen ilmansuuntaan, meidän ei tarvitse pyllistää siihen vastakkaiseen.

Ulkopolitiikan tekijöiden ja suunnittelijoiden tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kyky nähdä ja  arvioida kansainvälistä tilannetta objektiivisesti sekä kyky pitää järki tunteiden yläpuolella. 

Sillä kansakunnan ulkopolitiikan pitää kaikissa tilanteissa perustua realismiin ja kansakunnan kokonaisetuun ja sitä on tehtävä omista lähtökohdista järki aina tunteiden edellä.

Me voimme luoda hyvät suhteet kaikkiin ilmansuuntiin ja siitä ja sen tuloksista meillä onkin kansallisesti erinomaisia tuloksia. Reunavaltiopolitiikasta historialliset kokemuksemme ovat päinvastaisia, joten ei pitäisi olla vaikea ymmärtää, että Suomen ulkopoliittista linjaa on muutettava.

Tämän suunnanmuutoksen tekeminen edellyttää irrottautumista Euroopan Unionista ja sen yhdestä ulkopolitiikasta,  jota Suomi on EU:n jäsenenä sitoutunut tukemaan.

Suomen itsenäisyys on siis palautettava, jotta voimme taas muodostaa itse suhteita muihin valtioihin puhtaasti omien etujemme pohjalta kantamatta muiden valtioiden virheitä ja traumoja niskassamme.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

"1920-luvun alkupuolella Suomi harjoitti reunavaltiopolitiikkaa, joka sisällöllisesti tarkoitti sitä, että pyrittiin Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kanssa sotilaalliseen yhteistoimintaan"

Nämä maat yrittivät yhdessa vahvistua sotilaallisesti torjumaan maailmanvalloitukseen pyrkivän Neuvostoliiton hyökkkäykset. Jokainen maa joutuikin 30-luvulla NL:n hyökkäyksen kohteeksi.

Entä nyt? Nyt on sama pelko, Putin hyökkää, hyökkäsi jo Ukrainaan. Puola ja Baltian maat pääsivät Naton suojaan. Mutta Suomi on jäänyt ulkopuolelle. Olemme ainoa suojaton maa johon Putin hyökkää seuraavaksi.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Vaikka EU on monella tapaa huono, (korruptio, mafia, veroparatiisi Luksenburg ym) niin silti se antaa hiukan suojaa Suomen itsenäisyyden säilyttämiseen.

IPU ja muut putinistit pyrkivät Putinin alamaisiksi jostain syystä.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Tässä tapauksessa kirjoittaja ilmoittautuu perussuomalaiseksi. Vaaleja ajatellen persujen kohtalon kysymykseksi voi muodostua joidenkin ehdokkaiden liepeillä sitkeästi leijuva mahorkan haju. Vaikka puoluueen muun linjan allekirjoittaisikin, venäjämielisyys (tai epäily siitä) muodostaa monelle esteen puolueen äänestämiselle.

Käyttäjän nikokauko kuva
Niko Kauko

En tiedä mitä sinä olet kommenttia kirjoittaessasi poltellut ja mikä haju ympärilläsi leijuu, mutta nuo vihjaamasi "pelkät epäilyt" äänestysperusteena tuntuvat kyllä melko kummallisilta.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala Vastaus kommenttiin #4

Mika Lehtonen on sivistynyt mies eikä ilkeä käyttää rahvaanomaista ilmaisua "ry**än kätyri". Hän ilmaisee asian fiksusti ilmoittamalla mikä tuoksuu niissä piireissä.

Mitäs Niko vastaat minun kirjoitukseen?

Vaikka EU on monella tapaa huono, (korruptio, mafia, veroparatiisi Luksenburg ym) niin silti se antaa hiukan suojaa Suomen itsenäisyyden säilyttämiseen.
IPU ja muut putinistit pyrkivät Putinin alamaisiksi jostain syystä.

Käyttäjän nikokauko kuva
Niko Kauko

Leo, niitä vastauksia on näissä kirjoituksissani, lue ne läpi, jos todella vastauksia kaipaat etkä halua vaan jänkätä.

Kätyripuheet jätän omaan arvoonsa, teiltä näyttää älylliset ammukset loppuneen kun täytyy yrittää iskeä vyön alle.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Suomi osana Euroopan unionia on valinnut puolensa. Myös tiivistyvä yhteistyö Naton kanssa tuo sitä selkänojaa, josta Paasikivikin olisi ollut tyytyväinen. EU ei ole Venäjää vastaan syntynyt yhteisö. Päin vastoin, demokraattinen, oikeusvaltion periaatteita noudattava ja oman historiansa käsittelemiseen kykenevä Venäjä on tervetullut mukaan. Itse uskoin Jeltsinin kaudella, että tähän suuntaan kehitys myös kulkee. Putinin nousu presidentiksi kuitenkin katkaisi tämän kehityksen.

Nykyinen tilanne, jossa supervalta-aikojaan kaipaileva, sisäänpäin kääntynyt Venäjä etsii itseään toistaa historian kiertokulkua. Sen seikkailut siellä, missä vastavoimia ei ole olemassa, todistavat maan olevan valmis myös sotilaallisin toimenpitein viemään tavoitteensa läpi. Vuonna 1939 se vielä meidän osaltamme onnistui ja nimenomaan siksi, ettei selkänojaa ollut. Tämä maksoi meille kovan hinnan ja jätti syvän muistijäljen, joka ei ole hävinnyt. Tänäpäivänä se ei enää ole mahdollista.

Meillä on ollut onni myötä, että olemme osanneet tarttua historian antamiin tilaisuuksiin. Viimeisin niistä oli Neuvostoliiton romahdus, joka antoi meille mahdollisuuden siirtyä länteen, johon taloudellisesti ja sivistyksellisesti kuulumme. Toki meitä on myös iso joukko, jolle tämä ei ole itsestään selvä asia. Pitkään jatkuneen jäsenyyden vuoksi myös taloudelliset, poliittiset ja kulttuurilliset suhteet ovat integroineet meidät yhä tiiviimmäksi osaksi läntistä yhteisöä. On lähes mahdotonta uskoa, että suomalaisten enemmistö äänestäisi ratkaisua, jossa eroasimme unionista ja jättäisimme maamme osaksi Venäjän etupiiriä ja sen armeliaisuuden varaan.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Me raja-karjalaiset eli ryssät olemme kuuluneet itään tuhat vuotta, aivan talvisotaan asti. Vasta silloin tuli vihollinen ensimmäisen kerran idästä. Aikaisemmin vihollinen eli ruotsit tulivat aina lännestä.

Meille raja-karjalaisille olisi erinomaisen tärkeää päästä sopuun tuhatvuotisen ystävämme kanssa. Mutta ystävän pitäisi palauttaa Karjala ja ryhtyä elämään sivistyneesti.

Siksi tuntuu käsittämättömältä että jotkut suomalaisina itseään pitävät ovat siirtyneet puolustamaan Venäjää.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jos Venäjä oikeudettomasti kaappasi itselleen Ukrainan valtioaluetta 2014, onko tämän voimapolitiikan vastustaminen ja sanktioiden määrääminen siitä "reunavaltiopolitiikkaa"?

Joa Venäjän hallinto teettää salamurhia sekä sisäistä oppositiotaan että ulkomailla asuvia entisiä agenttejaan vastaan, onko niihin vastaaminen "reunavaltiopolitiikkaa"?

Suomettuminen oli aikanaan tinkimistä länsimaisten oikeusvaltioiden periaatteista vahvemman oikeuden hyväksi. Siihenkö Suomen tulisi nyt kirjoittajan mielestä palata?

Edustaako Niko Kaukon blogissaan yllä esittämä kanta myös Perussuomalaisten kantaa näihin asioihin puolueena?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tuntuu surulliselta että monet perussuomalaiset varauksettomasti puolustavat Venäjää. Onko taustalla viha meitä suomalaisia kohtaan vai mistä on kysymys?

Käyttäjän nikokauko kuva
Niko Kauko

Ukrainan tilanne oli ja on hyvin monimutkainen ja sen syy ja seuraussuhteet myös.

Yksinkertaisesti Ukrainan tilanne on juuri sellaista suurvaltapolitiikkaa, johon on sotkeutunut niin EU, USA, kuin Venäjäkin ja jossa Suomen pitäisi pysyä puolueettomana.

Tietenkään EU:n jäsenenä Suomi ei voi olla puolueeton ja siksi olenkin itsenäisyyden ja puolueettomuuden kannattaja.

Se ei tietenkään tarkoita sitä, että Suomen pitäisi missään tilanteessa hyväksyä Krimin liittäminen Venäjään, nämähän ovat kaksi täysin erillistä asiaa.

Sanktioiden käyttäminen Suomen ulkopoliitikan välineenä on siksi erikoista, että ne tuntuvat perustuvan kaksoisstandardeihin.

Sinun logiikallasi meilä pitäisi olla sanktioita myös vaikkapa USA:n voimapolitiikkaa vastaan Irakin toisen sodan vuoksi. Irakiinhan hyökättiin koalition voimin tekaistuin perustein v. 2003 ja maa on edelleen miehitetty ja sodan kourissa, jossa on kuollut satoja tuhansia ihmisiä ja maasta on tullut köyhyyden, terrorismin ja pakolaisuuden keskus. Samanlaisia esimerkkejä voimapolitiikasta voisi esittää useita.

Taikka pitäisikö Suomen asettaa sanktioita Kiinaa vastaan sen Etelä-Kiinanmeren toimien takia?

Minä en kannata sanktioita Venäjää, Kiinaa enkä Yhdysvaltoja vastaan, mutta se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin niiden kaikki toimet.

Mutta kannatatko sinä Hannu sanktioita myös muita voimapolitiikan käyttäjiä vastaan? Vai kannatatko sanktioita vain Venäjän voimapolitiikkaa vastaan, ja jos niin miksi?

Samoin meidän olisi pitänyt karkoittaa Saudi-Arabian diplomaatteja Khashoggin murhan takia, jos reagoisimme siihen samalla tavalla kuin Lontoon myrkkytapaukseen, mutta näin ei toimita koska EU-Suomen politiikka perustuu kaksoisstandardeihin ja reagointitapa riippuu oletetusta tekijästä, ei niinkään teosta ja tämä ei ole hyväksi Suomelle.

Minä en myöskään ole kirjoittanut, että Suomen pitäisi missään kohtaa myötäillä Venäjää, vaan tehdä itsenäistä ulkopolitiikkaa, joka perustuu omiin kansallisiin etuihimme.

Siinä on suuri ero, jota ilmeisesti et tarkoituksellisesti halua nähdä.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Irakin ja Ukrainan tilanteet ovat siinä mielessä erilaisia, ettei Saddamin hallinnon syrjäyttämista maailmalla niin kovin paljon vastustettu, eikä kovin pontevia vastalauseita esitetty. Aika harva jäi häntä ikävöimään. Se, mitä sen jälkeen tapahtui onkin aivan toinen tarina, eikä kovin kaunis. Maata ei kuitenkaan ole miehitetty ja vapailla vaaleilla Irakin nykyhallitus on valittu. Yksinkö Suomen olisi pitänyt vaatia sanktioita koalitioon kuuluneita maita kohtaan?

Ukrainan tilanne poikkeaa siitä, että enemmistö heistä oli ja on lopen kyllästynyt korruptoituneeseen hallintoon ja varasteleviin virkamiehiin. Tiivis liitto Venäjän kanssa olisi heittänyt toivon muutoksista. Tästä hermostuttiin ja Janukovits heitettiin ulos. Lähtökohtaisesti EU tukee pyrkimyksiä, joiden tavoitteena on demokraattinen, oikeusvaltion tunnusmerkit täyttävä ja vauras Ukraina. Venäläisvähemmistö ei tietenkään katsonut tätä hyvällä. Siitä piti Venäjä huolen kampanjoiden voimakkaasti Ukrainan uutta hallintoa vastaan. Krimin miehitys ja Ukrainan voimakas horjuttaminen ”kansantasavaltojen” avulla on synnyttänyt uuden ”jäätyneen” konfliktin. Kun maa on käytännössä sotatilassa, niin yhteiskuntaa on hyvin vaikea uudistaa. Lännen asettamat sanktiot ovat kohdennettu nimenomaan Putinin regiimiä vastaan. Sellaisinaan ei niillä ole vaikutusta keskivertovenäläisen asemaan. Venäjän vastasanktiot puolestaan kohdistuvat suoraan heihin.

On täsin Venäjästä kiinni, saadaanko tilanne rauhoittumaan vai ei. Lännen asettamien sanktioiden väitetään olevan tehottomia, mutta eivät ne ole. Kreml sen todistaa ärähdellen niistä aika ajoin. Olisi hyvin lyhytnäköistä meidän alkaa sooloilemaan. Ukraina on Venäjän rajamaa siinä missä Suomikin. Juuri meidän rajanaapureiden on oltava eturintamassa, kun Venäjälle yritetään antaa neuvoja, ettei moinen hevostelu käy enää laatuun.

Käyttäjän nikokauko kuva
Niko Kauko Vastaus kommenttiin #12

Siis sinä määrittelet oikeudenmukaiseksi ryhtyä sotaan ja hyökkäykseen itsenäiseen valtioon, jos jossakin valtioryhmittymässä ei pidetä kyseisen valtion hallitsijasta?

Mihin muuhun tällainen oikeus sitten perustuu kuin voimaan?

Annatko tämän oikeuden ajattelussasi myös esim. tulevaisuuden Kiinalle? Tai Venäjälle?

Kansainvälinen lakikaan ei tällaista toimintaa hyväksy, olet siis todellinen sellaisen voimapolitiikan tukija, missä sotia voidaan käynnistää, jos vahvempi valtio tai liittoutuma niin haluaa.

Mistään pelkästään ikävästä ketään kohtaan tässä tosiaan ei ole kyse, vaan laajamittaisesta vuosikymmeniä kestävästä konfliktista, jossa uhreja on sadoin tuhansin ja joka on isossa roolissa myös Eurooppaa ja Suomea koskevaan pakolaisongelmassa.

Ja yksi merkittävä syy miksi tuki hyökkäykselle Irakiin sai niinkin suuren tuen oli se jälkeenpäin tunnettu tosiasia, että USA:ssa ja Isosssa-Britanniassa tahallaan tuotettiin väärää tiedustelutietoa Irakin joukkotuhoaseista, jotta hyökkäykselle saatiin oikeutusta.

Irakissa on edelleen ulkomaisia joukkoja, maassa käydään sotaa ja uhriluvuissa tosiaan liikutaan sadoissa tuhansissa eikä loppua näy vieläkään.

Kuvauksesi tämänpäivän Ukrainasta osoittaa, ettet ole pahemmin tutustunut mitä Ukrainassa on todella tapahtunut tämän viimeisimmän vallankumouksen jälkeen muuta kuin kauniiden puheiden tasolla.

Jos tilanne Ukrainassa ennen vallankumousta oli vaikea, niin nyt sen jälkeen se lähentelee katastrofia ja kansa on tietysti se joka kärsii siitä, että maa joutui suurvaltapolitiikan temmellyskentäksi.

Talous ja elintaso on Ukrainassa romahtanut jo ennestään köyhältä tasolta, äärioikeisto on noussut vahvaan asemaan politiikassa, väestö muuttaa miljoonittain pois maasta yms.

Tilanne on Ukrainassa mennyt vallankumouksen jälkeen kaikin tavoin huonompaan ja nyt Ukrainaa vieläpä rahoittaa suurella rahalla Venäjän sijasta länsimaat, varmasti EU-Suomikin on tässä mukana.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius Vastaus kommenttiin #14

En minä sitä sanonut, että se olisi hyväksyttävää. Sanoin vain sen, ettei kansaivälinen yhteisö nostanut asiasta meteliä. Osoittautui myös, ettei Irakilla ollut enää kemiallisia aseita. Tosin olivat niitä käyttäneet Kurdeja vastaan, joten eivät ne aivan tuntemattomia olleet.

Ukrainan osalta toistat Venäjän narratiivia vahvasta äärioikeistosta. Ei se ainakaan toimitetuissa vaaleissa näy. Korruptiota siellä esiintyy runsaasti ja talous on heikko. Hyvin vaikeaa on uuditustuksia toteuttaa, kun Venäjä horjuttaa maata kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Vennamo asutti meidät evakot asiallisesti. Isäni kannatti uskollisesti Vennamoa ja hänen puoluettaann koko sodan jälkeisen ajan.

Eikö Perussuomalaiset ole Pienpoikien jatkaja? Isäni kääntyisi haudassaan jos tietäisi että Vennamon perinteen jatkajat ovatkin siirtyneet vihollisen leiriin. Eikö Suomen itsenäisyyden pitäisi olla ylin arvo?

Toimituksen poiminnat