Hiilidioksiditeoriasta ja ympäristönsuojelun prioriteeteista
Ihmisen ilmakehään päästämän hiilidioksidin määrään perustuvaan kasvihuoneilmiö-teoriaan keskittyminen ja sen pariin syntynyt dogmaattinen ajattelu ovat luoneet vaarallisen tilanteen, jossa ylivoimaisesti suurin huomio ja suurin osa ympäristönsuojeluun käytettävistä resursseista suunnataan tämän edelleen epävarman teorian ympärille.
Ongelma ja riskit piilevät siinä, että samaan aikaan täysin varmasti ja yksimielisesti ihmiskunnan aiheuttamiksi ongelmiksi tiedetyt vakavat ja akuutit ympäristöongelmat jäävät sen takia aivan liian vähälle huomiolle.
Ihmisen osuus ilmaston muuttumisessa
Ihmisellä on osuutensa ilmaston muuttumisessa niin kuin kaikella muullakin luonnossa, eritoten aurinkoa ja sen aktiivisuustasoja unohtamatta. Täysin varmasti emme tiedä onko juuri ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt syynä tai osasyynä ilmaston lämpenemiseen ja jos ovat, niin kuinka suurelta osin. Hämärän peitossa on myös se, että miten maapallon ilmasto lisääntyneeseen hiilidioksidiin lopulta reagoi.
Sen sijaan varmaa on, että maapallon ilmasto ei ole koskaan ollut vakaa ja muuttumaton ja sen seurauksena luonto on – ja on aina ollut ja tulee olemaan – jatkuvassa muutostilassa, jossa toiset lajit hyötyvät ja toiset kärsivät.
Muutosten seuraaminen ja seuraukset voivat monesta tuntua raskailta, koska nykyihmisellä on välineet ja kyky seurata esim. jääkarhujen vaikeuksia ilmastonmuutoksen kourissa toisin kuin entisaikojen ihmisillä.
Mutta on hyväksyttävä, että nämä muutokset kuuluvat luonnon kiertokulkuun, jonka edessä me olemme lopulta voimattomia.
Ilmasto on edelleen täynnä arvoituksia
Vaikka me tiedämme ja ymmärrämme ilmastosta paljon, niin vieläkin suurempi merkitys on sillä, mitä me emme siitä edelleenkään tiedä emmekä ymmärrä.
Maapallon ilmastoa säätelevät mekanismit ja ketjureaktiot ovat äärettömän monimutkaisia ja moninaisia sekä monilta osin vielä tuntemattomia.
On tosiasia, että lämpimämmät ja kylmemmät kaudet ovat jatkuvasti vuorotelleet maapallon historian aikana ja näin on tapahtunut myös ennen teollista aikaa; siis paljon ennen kuin ihminen päästi ilmakehään suurempia määriä hiilidioksidia.
Emme myöskään varmasti tiedä mitkä tekijät laukaisevat muutoksen maapallon ilmastossa kylmempään tai kuumempaan. Samoin emme tiedä kaikkia syitä mitkä johtavat siihen, että lämpeneminen tai kylmeneminen voi olla paikallisesti, esim. arktisella alueella, voimakkaampaa kuin muualla.
Jäitä hattuun hiilidioksidihysteriassa
On hyvä myös muistuttaa kaiken hiilidioksidihysterian keskellä, että hiilidioksidi ei ole myrkky taikka saaste, vaan hiilidioksidin lisääntynyt pitoisuus ilmakehässä lisää maailman vihreyttä, koska kasvit yhteyttäessään "hengittävät" hiilidioksidia. Tämä vaikuttaa positiivisesti mm. maatalouden satoihin ja metsien kasvuun.
Hiilidioksidihysteria on jo aiheuttanut monia anteeksiantamattomia typeryyksiä, joista yksi suurimpia on se, että valtavia sademetsäekosysteemeitä on tuhottu palmuöljyplantaaseiksi "ekoystävällisten biopolttoaineiden" takia.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisyrityksiä on perusteltu mm. sukupuuttoaaltojen torjumisella, joita ilmastomuutos ehkä voisi aiheuttaa, vaikka maapallolla on parhaillaan meneillään oleva joukkosukupuutto ihmisen muiden toimien takia. Tähän meneillään olevaan sukupuuttoaaltoon valtioiden ja ihmisten pitäisi kaiken järjen mukaan tarttua vähintäänkin samalla tarmolla kuin hiilijalanjälkeen ja sen mahdollisiin seurauksiin.
Eliöt ovat kuitenkin sopeutuneet ennenkin nopeasti muuttuneeseen ilmastoon. Sillä nopeakin ilmastonmuutos mitataan vuosikymmenissä, eli se on kuitenkin hidas muutos verrattuna siihen, että elinympäristö saastutetaan, hakataan tai poltetaan silmänräpäyksessä.
Ei pidä laittaa kaikkia munia yhteen koriin
On yksimielisesti hyväksytty tosiasia, että ihmiskunnan toiminta vaikuttaa rajusti maapallon ekosysteemeihin ja luonnon kestokyky on monin paikoin jo ylitetty.
Siksi hätiköidysti tehdyt väärät ratkaisut ympäristönsuojelussa ja lähes kaikkien munien laittaminen tähän yhteen epävarmaan "hiilidioksiditeoria- koriin" on hyvin riskialtista ja lyhytnäköistä.
Sen sijaan meidän olisi entistä enemmän keskityttävä ympäristönsuojelussa sataprosenttisen varmasti ihmisen aiheuttamiksi tiedettyihin ja kiireellistä toimintaa vaativien akuuttien uhkien torjuntaan, joista saisimme välittömiä ja välttämättömiä tuloksia.
Akuutit ongelmat
Tällaisia nopeaa toimintaa ja pikaisia ratkaisuja vaativia ongelmia ovat mm. sademetsien kaataminen, jokien, merien, järvien, maaperän ja ilman saastuttaminen, salametsästys ja rehottava uhanlaisten eläinten ja kasvien salakauppa, massiivisen karjatalouden aiheuttamat ympäristöongelmat, kemikaalien liikakäyttö, liikakalastus, merten täyttyminen muovista ja lajien sukupuutot.
Suurin poliittinen paine, huomio ja resurssit olisikin viipymättä ohjattava kansainvälisessä luonnonsuojelutyössä näiden kiireellistä toimintaa vaativien ongelmien ratkaisuun.
Tulokset mitattavissa
Näitä täysin varmasti ihmisen tuottamia ympäristöongelmia torjuessamme ponnistelujemme tulokset ovat helposti todettavissa sekä mitattavissa ja voimme heti nähdä muutoksen parempaan.
Toisin on liiallisuuksiin mennessä hiilidioksidihysteriassa, jossa suunnaton määrä resursseja – ja nämä resurssit ovat tietysti muualta pois -saattaa mennä hukkaan, koska toimenpiteiden tulosten mittaaminen on mahdotonta. Ilmastoa säätelevien tekijöiden monimutkaisuuden takia emme pitkällä aikajänteellä todella tiedä mikä lopulta vaikuttaa mihinkin ja miten ja kuinka paljon.
Mutta kiinnittämällä huomiomme ja lisäämällä resursseja mainitsemiini varmasti ihmisen aiheuttamien ympäristöongelmien korjaamiseen, kannamme samalla myös vastuumme säilyttää kaunis, lajirikas ja elinkelpoinen maapallo tuleville sukupolville.
On myös muistettava, että vahvistamme maapallon kykyä säädellä omaa ilmastoaan, kun ylläpidämme ekosysteemien monimuotoisuutta ja elinvoimaisuutta.
Suomen roolista
Ongelmia siis pitäisi ratkoa paljon suuremmalla tarmolla myös toisesta päästä, koska sillä olisi joka tapauksessa valtavasti hyödyllisiä "sivuvaikutuksia" planeettamme tilaan.
Suomen tulisikin rohkeasti ottaa tässä asiassa näkyvä, muista erottuva ja aktiivinen rooli kansainvälisessä toiminnassaan.
Tämä jo senkin takia, että olemme Suomessa jo tehneet tuntuvia ja tehokkaita hiilidioksipäästöleikkauksia ja voisimme siten hyvällä omatunnolla muistuttaa muuta maailmaa myös näistä akuuteista ympäristöuhista, jotka ovat jääneet hiilidioksiditeorian jalkoihin.
Hiili on ehkä päässyt karkuun myös maaperästä, joten kannattaisi nyt ensisijassa satsata toimenpiteisiin, jotka palauttavat hiilen ilmakehästä takaisin maaperään.
Metsät ja nimenomaan metsien sienirihmastot tekevät sitä työtä jo ihan luonnostaan. Maatalousmaan osalta näin ei välttämättä ole. Helsingin yliopistossa on tehty hyvää työtä maaperäkemian laitoksella maaperäkemian tutkimuksen osalta. Joten tietoa meillä olisi.
Liitän tähän vielä yhden kirjoituksen, joka käsittelee tätä hiilidioksidiin liittyvää problematiikkaa, ei niin suomalaisesta näkövinkkelistä, mutta kannatta kuitenkin lukea.
”Annual atmospheric CO2 levels have risen in almost a straight line since 1960, if temperatures did the same thing, the link to CO2 would be direct and obvious. But, instead, we see cooling despite such a monotonous rise in atmospheric carbon dioxide. It isn’t difficult to expose the flaw here in what is ‘supposed’ to be happening according to the greenhouse gas theory. It really isn’t much of a ‘theory’ at all is it?”
https://principia-scientific.org/citizens-awoke-co…
Tässä informatiivinen kommentti samasta informatiivisesta kirjoituksesta.
”William Kay
December 11, 2018 at 4:24 pm | #
CO2 might have some warming effect however there is no evidence of this. Whatever warming effect CO2 is having is most likely minuscule, and beneficial.
It is not as though scientists of the late 1970s/early 1980s suddenly noticed aberrant warming spikes and then ran to their politicians ringing alarms. Rather, G-7 governments decided upon coal and oil phase outs and then recruited scientists as PR men.
There was not then, nor is there now, evidence of alarming (above-the-margins of natural flux) warming. This whole thing is propaganda.”
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti voisi enemmän keskittyä ja tutustua maailmalla ehkä eniten siteerattuun ilmastoa tutkivan akatemiaprof. Markku Kulmalan tekemiin tutkimuksiin ja hänen käsityksiinsä kasvihuonekaasuista ja aerosoleista.
”Hiilidioksidi – teoria” ei ole teoria, se on empiirisesti todistettu pitkäaaltoista IR-säteilyä absorboiva ja emittoiva kasvihuonekaasu, joka lämmittää maapalloa. Lämpötilan nousu on perusfundamentti, joka tulisi ottaa vakavasti.
Hiilidioksidin vaikutuksesta esitetään jatkuvasti myös poikkeavia spekulantteja, jotka eivät valitettavasti pidä paikkansa.
Poliitikkojen tulisi muutenkin ottaa ilmastoa koskevista kysymyksistä paremmin selvää, ettei mentäisi aina spekulaatiot edellä.
Muilta osin Blogisti on ottanut esiin kysymyksiä, jotka ovat suhteellisen järkeviä.
Ilmoita asiaton viesti
Ole hyvä ja esitä se yhteys paljonko CO2 pitoisuuden nousu nostaa globaalia lämpötilaa, jota ei ole pystytty luotettavasti mittaamaan vielä tänäkään päivänä asteen kymmenyksen tarkkuudella puhumuttakaan mitä se historiassa on ollut.
Teoria on edelleenkin teoria, jonka toteutumaa ilmastossamme ei ole pystytty pitävästi todistamaan.
Tätä tosiasiaa sinun on vaikea kiistää. Kiistanalainen ei ole kolmeatomisten molekyylien absortio-emissio reaktio, vaan se paljonko ne lämmittävät.
Voisit asiaa ymmärtävänä myös lopettaa kasvihuoneilmiö nimen käyttämisen harhaanjohtavana. Ilmastolla ei ole ”kattoa”. Fysiikan lait on todistettu (eristetyssä) suljetussa systeemissä, jota ilmastomme ei ole.
Maapallon energiatase on mahdollista todeta vain ulkoavaruudesta tehtävin satelliittimittauksin (input – output). Vasta kun tätä tietoa samalla menetelmällä mitattuna on 30 vuoden ajalta on meillä luotettava tieto.
Ilmoita asiaton viesti
3. CO2:n vaikutuksiin voi itse kukin tutustua, perehtymällä perusfysiikkaan. Se on vähintä, mikä tulisi hallita.
Ilmastonmuutoksen problematiikassa, kysymyksiä tulisi ennen muuta esittää itsellensä, olenko asiantuntija vai en ja mitä konkreettista voisin tehdä asian eteen.
Kritiikin esittäminen on helppoa, jollei ole esittää sellaisia korvaavia menetelmiä, joilla CO2:n vaikutus voitaisiin kumota.
Minulla henkilökohtaisesti ei ole enää mitään tarvetta osoittaa, kuinka CO2 käyttäytyy ilmakehässä. Olen aiheesta kirjoittanut jo suhteellisen monta blogia. Jos niihin ei ymmärrys riitä tai jos niissä on jokin virhe, siihen otan vain kantaa.
Toisaalta, CO2:n vaikutuksia on tutkittu kansainvälisesti hyvin runsaasti ja niihin on käytetty miljoonia työtunteja. Jos tämä ei vakuuta, niin mikä sitten.
Jos olet omissa päätelmissäsi päätynyt eri tuloksiin, suosittelen kirjoittamaan niistä ihan oman blogin, perusteluineen.
Ilmoita asiaton viesti
Huomaan, että kertomani tosiasiat ottavasti kovasti kipeää, kun käännät kommentoinnin muualle. Tiedät aivan hyvin mistä se kertoo, hiljaisesta myöntämisestä.
Aika vähällä perehtymisellä nämä tosiasiat kirkastuu jokaiselle. Siihen ei tarvita elinikäista asiaan uppoutumista, kiitos suomalaisen vahvan peruskoulutuksen.
Tutkittu on paljon, se on totta, mutta avain kysymys on edelleen vahvasti avoin. Käytäpä elämäsi loppu päivät sen asian selvittämiseen, niin olet osaltasi asian eteen tehnyt riittävästi.
Ja kuinka monesti oletkaan sanonut, etä tiede oppii ja kehittyy nimenomaan virheistä, mutta omalla kohdallasi sitä et hyväksy. Hmmm, mielenkiintoista.
Ilmoita asiaton viesti
6. Ohessa käytännön esimerkki, kuinka CO2 absorboi auringosta tulevaa spektristä säteilyä.
http://hannusinivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268…
Ilmoita asiaton viesti
Lisää tutkimusta Kiinan yliopistoista CO2, HC4, H2O ja CO kaukokartoituksesta. Spektriset lämpötilakorrelaatiot näkyvät myös selkeästi. Tuloksia on vertailtu Japanilaisen satelliitin (GOSAT) antamiin tuloksiin. Korrelaatio oli 0,72 eli melkein 1:1.
http://hannusinivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268…
Ilmoita asiaton viesti